YHDEKSI KRISTUKSESSA
Paavali jatkaa Efesolaiskirjettä. luku 2:
Muistakaa sen vuoksi, että ennen te lihanne puolesta pakanat, ympärileikkaamattomat - näin teitä nimittävät ne, joita lihaan käsin tehdyn ympärileikkauksen mukaan sanotaan ympärileikatuiksi -
12. että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta, osattomia lupauksen liitoista, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa.
13. Mutta nyt Kristuksessa Jeesuksessa olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
14. Hän on meidän rauhamme. Hän teki nuo molemmat ihmisryhmät (Juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki niitä erottavan vihollisuuden muurin,
15. kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksineen. Näin hän teki, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi ja niin tekisi rauhan
16. ja jotta hän yhdessä ruumiissa ristillä sovittaisi nuo molemmat Jumalan kanssa ja niin omassa itsessään tekisi lopun vihollisuudesta.
17. Hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.
18. Hänen kauttaan on meillä molemmilla pääsy yhdessä ja samassa Hengessä Isän luo.
19. Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä,
20. apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.
21. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa.
22. Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä.
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ef. 2:11-22)
Kaikki ovat yhtä Kristuksessa
11.Tässä on efesolaisten uskonnolliseen taustaan liittyvä vetoomus. He ovat edelleenkin "lihansa puolesta pakanoita". Ero on vain siinä, että ennen he olivat pakanoita ilman Kristusta ja niin ollen ilman Jumalaa maailmassa (j. 12). Nyt he sen sijaan ovat Kristuksessa (j. 13). Heidän asemaansa pakanoina kuvataan kolmella tavalla: a) Fyysisessä mielessä heiltä puuttui liiton merkki, ympärileikkaus; b) Poliittisessa mielessä heillä ei ollut mitään osuutta Israelin kansalliseen ja uskonnolliseen elämään; c) Hengellisessä mielessä (j. 12) heillä ei ollut lainkaan tietoa todellisesta Jumalasta.
12.Uudestisyntymättömän tilaa voi kuvata sanoilla "ilman Jumalaa maailmassa". Näin oli efesolaistenkin laita ollut ennen evankeliumin vastaanottamista. Kristuksen ulkopuolella ihminen on ilman Jumalaa. Hän ei kuulu Jumalan kansaan eikä hänellä siis myöskään ole toivoa. He rukoilivat monia jumalia, mutta olivat silti ilman Jumalaa. Heillä ei ollut tietoa elävästä Jumalasta. Siitä syystä myöskään lupaukset tulevista siunauksista eivät koskeneet heitä. Eikä heillä ollut toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä. Ilman Kristusta tai Kristuksen ulkopuolella oleminen on Kristuksessa olemisen vastakohta, mistä apostoli on puhunut edellä (luku 1).
13.Jakeessa 2 oli sana »ennen». Tässä on sen vastapainoksi "nyt". Etuoikeutettujen juutalaisten etäisyys alempiarvoisista pakanoista on nyt poissa Kristuksen ristin ansiosta. Golgatalla syntyi sovinto Jumalan ja ihmisten välillä sekä ihmisten kesken. Pakanat, jotka olivat olleet kaukana, pääsivät lähelle. Vrt. Apt 2:39. Ihminen, joka on ilman Kristusta, on kaukana Jumalasta, mutta Kristuksen veri ja risti tuovat syntisen Jumalan yhteyteen.
14.Ihmisellä ei voi olla todellista rauhaa Jumalan kanssa niin kauan kuin hän elää lähimmäistensä kanssa vihamielisissä suhteissa (1 Joh 4:20). Mutta hän, joka on meidän rauhamme, voi antaa meille rauhan, luoda rauhan. Rauhaa ei tässä kuvata oppina tai ideologiana. Rauha on persoona, Jeesus Kristus. "Erottavasta väliseinästä" puhuessaan Paavali ajattelee mahdollisesti muuria, joka erotti Jerusalemin temppelissä pakanain esipihan temppelin sisäpihoista. Muurin sisäpuolelle pääsivät ainoastaan juutalaiset. Jos pakana astui sen sisäpuolelle, kenellä tahansa juutalaisella oli oikeus tappaa hänet ilman oikeudenkäyntiä. Tämä oli ainoa tapaus, jossa roomalaiset olivat antaneet juutalaisille oikeuden tuomita jonkun kuolemaan.
15.Juutalaisia ja pakanoita toisistaan erottavan hengellisen väliseinän poistamiseksi oli raivattava tieltä kaksi seikkaa. Vanha vihollisuus oli purettava, ja sen tilalle oli pystytettävä hengellinen yhteys. Toiseksi käskyihin ja määräyksiin perustuva laki oli poistettava (Kol 2:14,20). Armon tie on ainut reitti Jumalan luo, ja se on kulkukelpoinen niin juutalaisille kuin pakanoillekin.
16.Jeesuksen ristinkuoleman tarkoitus oli ihmisten ja Jumalan välisen sovituksen aikaansaaminen (Room 5:10; 2 Kor 5:18-20). Kärsimisellään hän raivasi tieltä Jumalan ja ihmisten välisen vihollisuuden. Vihollisuus surmattiin, kun hän kantoi ihmisten synnit ja sai aikaan anteeksisaamisen mahdollisuuden. Näin hän sovitti juutalaiset ja pakanat sekä Jumalan että toistensa kanssa ja muodosti heistä "yhden ruumiin". Tämä ruumis on uusitestamentillinen seurakunta, elimistö, jonka Jumalan kanssa sovitetut juutalaiset ja pakanat yhdessä muodostavat.
17.Jeesuksen ensimmäiset sanat opetuslapsilleen ylösnousemuksen jälkeen olivat paljon puhuvat: »Rauha teille!» Samalla hän sanoi, että niin kuin Isä oli lähettänyt hänet, hänkin lähettäisi heidät. Heidät lähetettiin suorittamaan samaa tehtävää, joka oli tuonut Jeesuksen maan päälle, nimittäin julistamaan rauhan sanomaa (Joh 20:19-23). Jeesus tuli ennen kaikkea siksi, että olisi olemassa tällainen sanoma. Hän julisti sitä itse, ja häneen uskovat julistavat sitä. Kristuksen rauhasta sanotaan tässä tekstijaksossa: a) hän on meidän rauhamme (j. 14); b) hän tekee rauhan (j. 15); c) hän julistaa rauhaa (j. 17).
18.Tässä tulee näkyviin koko kolminaisuus. Ristin työllään Jeesus avasi tien Isän tykö, joka ottaa vastaan katuvia syntisiä. Pyhä Henki, jota sanotaan myös Kristuksen Hengeksi tai Jumalan Hengeksi, asuu Kristuksen ruumiissa, antaa sille voimaa ja pitää sitä yllä.
19.Pakanoiden suhde Jumalaan ei ole millään tavalla alempiarvoinen kuin juutalaisten. Paavali havainnollistaa tätä kolmella vertauksella. He ovat kansalaisia, Jumalan perhettä ja pyhä temppeli (jj. 19-22). Kansalaisina heillä oli kaikilla samat oikeudet ja edut. Heidän nimensä oli kirjoitettu heidän kotikaupunkinsa rekisteriin. Juutalaisia pidettiin ennen pyhinä. Jumalan kaupungin asukkaina, kun taas pakanat olivat sen ulkopuolella. Mutta niin ei ole enää. Tämän jakeen toinen vertaus on perhe-elämästä ja kuvaa vieläkin läheisempää yhteyttä Jumalan kanssa. Pakanatkin ovat hänen perheväkeään.
20.Seurakunta on rakenteilla oleva pyhä temppeli, Jumalan asumus Hengessä (j. 22). Apostolit ja profeetat ovat tämän rakennuksen kulmakiviä. Heidän tehtävänsä on nimittäin Jumalan sanan julistaminen, siis uskovien rakentaminen. Tässä ei ole mitään ristiriitaa 1 Kor 3:11:een nähden, jossa sanotaan Jeesuksen Kristuksen olevan perustus. Paavali vain käyttää vertauskuvaa toisella tavalla. Korintossa hän kuvasi itseään ja muita Herran palvelijoita rakentajiksi. Siinä tapauksessa on itsestään selvää, että Kristus on ainoa perustus. Tässä hän ajattelee rakennuksen yksittäisiä kiviä, ja silloin Kristus on kulmakivi. Kahta seinää yhdistävistä kulmakivistä oli alin erityisen tärkeä, koska siitä alettiin rakentaa taloa. Vrt. Ps 118:22; Mark 12:10; 1 Piet 2:5 ss.
21.Uusia eläviä kiviä on koko ajan lisättävä vielä keskeneräiseen rakennukseen, niin että ne, jotka jo ovat paikallaan, sekä ne, jotka lisätään siihen, kasvavat yhdessä pyhäksi temppeliksi Herrassa. Vain Kristuksessa rakennuksesta tulee se, miksi se on tarkoitettu. Kun rakennus on valmis, seurakunnan aikakausi päättyy.
22.Apostoli kohdistaa sanansa suoraan lukijoilleen ja korostaa sitä, että jokainen uskova kuuluu osana tähän hengelliseen rakennukseen. Rakentaminen jatkuu päivästä toiseen, ja lopulta rakennus on valmis Jumalan täydellisenä luomuksena. Tähän ajatukseen sisältyy kehotus Kristuksessa kasvamiseen. "Asumus (katoikêtêrion)" on sana, joka esiintyy Ut:ssa vain tässä ja Ilm 18:2:ssa. Se tarkoittaa pysyvää asuinpaikkaa.